Puuhaa kotona

Vaikka kotoa kannattaa aina joskus lähteä ulos saamaan raitista ilmaa, siellä silti vietetään paljon aikaa. Jotkut suosivat kodin puhdistamista kaiken irtoavan vapaa-ajan, ja aiheesta löytyy myös blogeja joissa hehkutetaan kotitöiden tekemisen riemuisuutta.

Monet pitävät kotitöiden rakastamista silti jonkinlaisena mielenhäiriönä, mutta myös perinteiset käsityöt ovat pitäneet pintansa, jopa lisänneet suosiotaan kun kirjontamalleja ja linnunpöntön rakennusohjeita jaetaan innokkaasti netissä. Käsitöiksi voi laskea myös puu- ja metallityöt ja vaikkapa pienoismallien maalaaminen ja robottien rakentaminen Lego-sarjoista, eli ei kannata ajatella että käsityöt ovat mummoille sopivia virkkaamista ja posliininmaalausta.

Suomalainen viettää elämästään noin 20 % prosenttia TV:n ääressä. Tämä arvio perustuu puhtaasti mutu-periaatteeseen ja luontaiseen liioittelun tarpeeseen, mutta varmasti monessa kodissa TV on päällä piirua vaille joka ilta. TV-n katselun vaihtoehtona voi katsella televisio-ohjelmia netissä tai DVD-levyltä. Ohjelmahan ei siitä muutu, eikä ainakaan liikunnan määrä paitsi että välillä pitää nousta ja vaihtaa levykettä, siitäkin pääsee jos hankkii DVD-soittimen johon menee useampi levy kerralla. Silti, lempiohjelmiin saa uutta ulottuvuutta kun katsoo niitä useampia osia putkeen.

Sellaisten palvelujen kuin Netflix myötä tästä on tullut varsinainen ilmiö, DVD-boksit, vaikka niitä on ollut tarjolla paljon pidempään, ovat kuitenkin paljon kalliimpia. Englanninkieleen on syntynyt uusi käsite, ”binge-watching” joka suomeksi olisi TV-sarjoilla mässäilyä. Satunnainen maratonikatselupäivä tuskin pilaa kenenkään elämää, ja se voi olla hauska tapa viettää myös muuten tylsä sateinen sunnuntai kaverien kanssa. Monet laatusarjat avautuvat paremmin kun ne katsoo putkeen, jolloin ei ehdi unohtaa edellisen osan pieniä vihjeitä juonesta ennen seuraavaa osaa, toisaalta sarjojen maailma alkaa myös näyttää absurdilta, joka sekin voi lisätä huvittavaa näkökulmaa katsomiseen. Esimerkiksi sellaiset normaaliin maailmaan sijoittuvat yliluonnolliset sarjat kuten Buffy tai True Blood alkavat vaikuttaa verilöylyltä: kumpikin sijoittuu päältäpäin rauhalliseen pikkukaupunkiin, joissa erilaiset ökkömönkiäiset hyökkäävät asukkaiden kimppuun tavattoman usein, luulisi että jopa USA:ssa, jossa rikollisuus on yleisesti aika korkealla tasolla, kaikki asukkaat olisivat jo paenneet ja kansalliskaarti olisi kutsuttu paikalle?

Lautapeleillä oli jonkinlainen myöhäinen kukoistuskausi 80-luvulla kun Trivial Pursuit julkaistiin suomeksi. Nettipelien yleistyttyä niiden suosio on laskenut, siitä huolimatta että nykyään on myös suomeksi saatavissa suuri valikoima lautapelejä joka makuun, myös sellaisia jotka vaikeustasoltaan sopivat lähinnä vain aikuisille. Monet viime vuosina ilmestyneet hakkaavat mielenkiintoisuudellaan vanhat Afrikan Tähdet yms. mennen tullen. Lautapelien himoharrastajilla on yhdistyksiä ja he järjestävät pelipäiviä, kannattaa tutustua.

Lukemisesta suomalaisille tuskin kannattaa erikseen mainita, onhan meillä parhaat kirjastot joita myös käytetään ahkerasti. Kirjoja voi nykyään myös ladata taulutietokoneelle ja älypuhelimelle, ei siis ole mitään syytä väittää ettei ole mitään luettavaa: vaihteeksi mikset tutustuisi sarjakuvien ihmeelliseen maailmaan? Varsinkin kotimainen laatusarjakuva on nykyään enemmän aikuisille kuin lapsille ja teini-ikäisille suunnattua, ja kirjasto on hyvä paikka aloittaa siihenkin tutustuminen.